Kesäkodissa

Ihanaa aikaa olen saanut tai VOINUT viettää yksin kesäkodissa. Tai onhan mulla ollut jokaiselle päivälle enemmän tai vähemmän puuhaa
Tänään on toukokuun alkupuolen jälkeen ensimmäinen päivä, kun olen linnottautunut neljän seinän sisälle ! Mielessä pyöri, että pitäisi soittaa eräälle ystävälle, mutta jotenkin en vain saa aikaiseksi. Huomenna sitten. Haudon päässäni hyviä ajatuksia, edelleen on hampaat pesemättä ja hiukset kampaamatta. Pyjamanhousut ja villasukat jalassa, ihanan lämmin collegetakki yllä.
Päivä on pimeänpuoleinen, kohta sytytän kynttilät ja tartun neuleeseen.

Nyt, tässä hetkessä voin todeta:elämä on ihanaa

1.5.2010 040

Tasaantuvaa

Onko hyvä päivä tänään ? On-on…no ainakin parempi kuin viimeksi kirjoittaessani
Lääkemuutos aamuun, Cymbaltaa, joka tekee hiukkasen huonovointisuutta ( hillitsee herkuttelua!), sekä nostaa kipukynnystä. Hyväksi havaittu myös mielialan tasaamiseen !
Nyt on enää kaksi viikkoa tämän viikon jälkeen, ku pääsen kesäkotiin. Kalustettu vuokrayksiö, kerrostalon 4.krs. Parveke, jonka takana huojuvat korkeat männyt. Ihanaa päästä täältä käpyjykästä kuljeksimaan anonyymisä pitkin suuren kaupungin katuja!
Tykkään !!!!!

Että tämmöinen tapaus :(

Paljon palautetta läskeistäni, salaherkuttelusta ja sen sellaisesta. No, ehkäpä jätin piiloni siivoamatta, miehen löydettäviksi että tulisi “puhuttelun” jälkeen jotain tolkkua ahmimiseen! ?!?
Masennus on hiipinyt pikkuhiljaa takaisin elämääni. Viimevuden loppupuoli, oikeastaan kesästä lähtien olikin oikein hyvää aikaa. Nyt oireet ovat palanneet, lähes yhtä pahoina kuin silloin aikaisemmin. En haluaisi lähteä minnekään kotoa, ainakaan näitä normimenoja kauppaan yms. Olen alkanut taas inhota oman kylän pikkuisia ympyröitä, olisi ihanaa asua anonyyminä jossain kaupungissa!
Soittelin viime viikolla itselleni apua mielenterveystoimistosta, hoitsulta jonka luona kävin takavuosina. Tänään hän soitti mulle takaisin koska jötin soittopyynnön. Oli ollut lomalla viime viikon, kuten arvelinkin. No, ensi maanantaina pääsen hetli aamusta tilittämään hänelle tuntojani, purkautumaan ilman että minun tarvitsee esittää yhtään mitään.
Kotona on ollut hiukkasen jäätävät tunnelmat, ja ymmärrän sen toki ! Miksi sitten käyttäydyn noin kummallisesti ?
Odotan maanantaita, jospa se tästä alkaisi pikkuhiljaa tasaantua taas. Elämä kuten sen haluaisin haaveissani elää !

En ossoo tätä

Voihitto, ihan utopiaa tämä käyttö. Pitääkö lopettaa heti alkuunsa ? Kokeilenpa nyt ihan tämmöisellä höpön-löpöllä, onnistuisiko julkaisu !

No, senverran lisään, että aamulla meni lumitöissä tovi jos toinenkin. Hyvä niin, päivän liikunta-annos on täynnä. Ja iltapäivällä on otettava uusiksi, senverran tuli lunta taivaalta. Onneksi ei sentään tupaan